- Elämä koostuu ihmisistä jotka tapaat.

- Sontaa. Onko saunassa puita?

- Kuivia halkoja on mökin alus täynnä. Ihmiset ohjaavat sinua eteenpäin. He kertovat sinulle asioita itsestäsi, joita et uskalla kuvitellakaan.

- Tein vihdan.

- Kävitkö koirasi haudalla?

- En. Ne koivut saavat kasvaa rauhassa. Otin siitä vierestä. Aivan tien varresta ei kehtaa ottaa.

- Uskot siis sielunvaellukseen?

- En. Kuka sellaista miettii. Höpö-höpö –hommia, intialaisten metkuja. Intiassa voisi kyllä käydä. Onkohan niitä harekrisnoja siellä ollenkaan? Mitä ne tänne tulevat palelemaan? Kummallista porukkaa. Kasvissyöjiä ja jotain kummallista on tekeillä. Taitavat punoa ansaa itselleen.

- Huumepoliisi kävi kylässä. On alkanut keräilemään kelloja ja neljäs lapsi on tulossa. Sanoi tulevansa uudestaan kaljoille. Johan entisistä onkin jo kahdeksan vuotta aikaa. Vieläköhän on tulitikut taskussa?

Tietäjä viittasi piirustukseen, jossa huumepoliisi seisoo lakonisen näköisenä

univormuhaalarissaan ja puhekupla sanoo: ”Entinen pomminheittäjä, nyt paskat housussa, tulitikut taskussa.”

Tietäjällä ei ollut uskontoa. Ihmiset olivat hänen uskontonsa. Ihmiset, hän itsekin, oli loputtoman ja kyltymättömän tedonhalun lähde. Kaikki muu jäi toiseksi. Kuka tahansa ihminen ja mikä tahansa pieninkin liike merkitsi tietäjälle paljon. Maton kuviointi kertoi kaiken. Ja hän nautti tutkiessaan ihmisten mieltä ja oli hyvin oikeutettu siihen. Psykologina tietäjä oli kuin kävelyllä aurinkoisella niityllä katsellen vuoroin perhosia ja vuoroin kukkia ja mikä kukka mitäkin perhosta miellyttää. Myös ampiaiset, koppakuoriaiset ja heinät olivat tärkeitä, niinkuin koko luonto yleenä ja ihmisluonto osana luontoa. Voidaakin sanoa, että tietäjä rakasti ihmisiä ja ennenkaikkea itseään ja että ihmiset rakastivat häntä.

Tietäjän ensimmäinen orgasmi liittyi hänen lapsuutensa presidenttiin, presidentti Kekkoseen. Kekkonen liikkui autollaan kohti Kainuuta ja reitti kulki tietäjän silloisen kotikylän halki. Ihmiset kaiketi odottelivat kadun varrella nähdäkseen valtiomiehen auton ja tunteakseen Väinämöisen läsnäolon, mutta tietäjä itse oli hämmennyksissään keltaisten ohuehkojen sifonkiverhojen takana omassa huoneessaan huulet töröllä tuijottamassa hiekkatietä. Tietäjä masturboi. Hän oli käärinyt kuolevan suruvaippa –perhosen siittimensä ympärille ja sen kehon värähtelyiden kiihoittamana liikutteli silkinpehmeää pintaa ihoaan vasten. Ja kun Kekkonen tuli autollaan tietäjän ikkunan taakse, tuli myös nuori tietäjä. Tuo yhteys Kekkoseen ei sammunut koskaan.

Traktorfan